Muistellessa

Taisi olla Facebook kun muistutti, että vuonna 2012 professori Sona Ardontz tuli Lammille pitämään kurssia laulajille. Ensimmäisenä iltana mukana oli 15 laulajaa. Sona ihmetteli määrää.
Oli sateinen, pimeä päivä, mutta kun Sona asteli sisälle kirkkoon alkoi aurinko paistaa. Vettä tuli taivaan täydeltä. Mutta sisällä kirkossa meillä oli Italian aurinko.
Ehkä siinä oli se syy, miksi niin moni tuli. Silloin en tajunnut sanoa sitä ääneen, mutta nyt sanon: Sinun vuoksesi kaikki tulivat. I hope You can hear me.

Yllä olevaan kuvaan sopisi kuvatekstiksi Sonan sanat: "Now you're starting to annoy me." Hän ei halunnut tulla kuvatuksi, ja minun oli pakko kuvata. Joku vaisto sanoi, että nämä voivat olla viimeisiä tapaamisia. Väistämättä sellaista tulee mieleen, jos ihmisen ikä alkaa kahdeksalla.

Katsokaa tuota ilmettä. Arja on juuri laulanut erityisen hyvin, en enää muista laulua. "Did you feel it?" Sona kysyy. Tunsitko sen?
Me kaikki elimme näitä hetkiä varten. Silloin kun saimme opettajamme tyytyväiseksi, oli maailmassa kaikki hyvin. Tosin se ei ollut tärkein tavoite. Sillä silloin kun laulu kulkee kevyesti ja vaivattomasti, sielu tuntuu liitelevän taivaissa. Joskus sanoinkin Sonalle, että se on niin lähellä lentämistä kuin ihmiselle on mahdollista ilman siipiä. Sonaa nauratti.

Sona osasi olla häijy. Etenkin ennen konserttia hän oli välillä ihan mahdoton. Kukaan ei onnistunut, kaikki oli pielessä. Sekin on hyvä muistaa, sillä vaatimalla meiltä paljon, me saimme itse paljon. Kukaan meistä, hänen oppilaistaan tuskin olisi tässä ilman häntä.

Haluan muistaa hänet Lammin kirkossa opettamassa meitä, kuuliaisia ja innokkaita, mutta väliin varsin taitamattomia oppilaitaan.

Sona opetti Lammin kirkossa kahteen otteeseen, syksyllä ja vielä alkuvuodesta 2013. Viimeiseksi tapaamiseksi jäi kurssi Konnarin koululla toukokuussa. Silloin sovittiin, että tapaamme taas kesäkurssilla loppukesästä. Sitä kurssia ei koskaan järjestetty.

Sonan opetukset elävät syvällä sieluissamme. Sillä kun hän opetti meitä laulamaan, hän opetti meitä elämään.

Ole oma itsesi, laula omalla äänelläsi, laula sitä mitä rakastat. Äläkä koskaan, ikinä lopeta laulamista.

Ja paljon, paljon muuta.

Ikävä on suuri.


Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa



I need to remember Sona Ardontz as she was in 2012 at Lammi Church, teaching us, her girls and boys – rather ignorant but eager to learn. When she first time walked in to Lammi Church, it was as if the Italian Sun had come to shine upon us. We had 15 singers at that first meeting. Sona was amazed how many came. I am sorry I did not say it at loud what I was thinking – every one came because of You. I hope you can hear me now.

I miss you. We all miss you so much.

With love,
Susanna