Keskelle satua

Linnan uumeniin johtaa tasainen ihmisvirta. Osa jättäytyy sivuun ja vetäytyy virkistäytymään lukuisten baarien äärelle. Perillä suuressa saliksi muutetussa linnapihassa on korvia huumaava meteli. Satojen ihmisten puhe, soittimien pauhu, tungos. Mihin tässä nyt sitten oikein pitäisi istua?

Päätän hakea paikan vasemmalta sivusta, koska siellä on tilaa. Huomaan, että kannattaa hakeutua hiukan taaemmas, koska lattia alkaa nousta, mikä parantaa näkyvyyttä. Päätän, että rivi 13 ja paikka 18 on täydellinen.

Oopperassa ihmiselle tapahtuu jotain kummallista. Parhaimmillaan se tapahtuu yhtä aikaa koko salilliselle. Mahtaako ooppera olla niitä viimeisiä näyttämötaiteen lajeja, jotka lähes poikkeuksetta imaisee ihmiset mukaansa? Koskaan ei ole oopperassa, kehnommassakaan, kiusaantunut myötähäpeä nostanut päätään. Teatterissa niin on joskus käynyt. Ihan ammattiteatterissa. Oopperassa musiikki on yleensä joka tapauksessa hyvää, olipa oopperan toteutus millainen tahansa.

Olavin linnassa, rivillä 13 paikalla 18 Don Giovannin kenraaliharjoituksen alkamista odotellessani ymmärrän täysin, miksi niin moni vaeltaa Olavin linnan suureen saliin. Ja mikä neronleimaus Aino Acktélta alkaa järjestää oopperanäytöksiä Olavin linnassa, sen suurten muurien suojassa.

Voisin kuvitella, että valtava muuri selän takana on oopperalaulajan hyvä laulaa. Linna asettaa tietysti omat rajoitteensa lavastukselle. Mutta olen aina ollut sitä mieltä, että ooppera ei pyöriviä näyttämöitä tai muita teknisiä härpäkkeitä tarvitse (eikä muuten teatterikaan, anteeksi nyt vaan Ypäjän Metallin pojat).

Waltteri Torikan ääni riitti hyvin luomaan illuusion Don Giovannista, häikäilemättömästä naistenmiehestä, jonka mielestä oikeastaan hetki mikä hyvänsä on sopiva neitojen vikittelyyn. Olisin toivonut Torikalta niin sanotusti coolimpaa otetta Don Giovanniin, mutta kuten sanottu – se ääni! Kyllä se riitti.

Myrskyisimmät aplodit taisi saada Deh, vieni alla finestra –aaria, jonka Torikka lauloi kaiteen väliin hankalan näköisesti ahtautuneena. Aika erikoinen ratkaisu, mutta se ei vähentänyt aarian koskettavuutta ja kauneutta. Suorastaan mykistävää. Ei ihme, että Donna Elviira, Donna Anna ja parituhatta muuta olivat tuon miehen pauloihin langenneet. Kyllä lankesin minäkin, kyyneleet silmistä vierien. Kuinka sulokasta, kuinka kaunista!

Huomasin, että yli puolet oopperan musiikista on tuttuakin tutumpaa. Aika suuren osan olemme saaneet Etelä-Suomi Ensemblessa kahlattua Don Giovannin libretosta läpi. Vaikka ooppera on täynnä toinen toistaan ihanampia sopraanoaarioita, kuuntelin erityisen herkällä korvalla Zerlinaa. Sitä omaa rooliani. Täytyy sanoa, että sain vastauksia. On ollut vaikea käsittää, miten Zerlina saattoi hääpäivänään langeta sellaisen roiston kynsiin, olkoon kuinka lipeväkielinen ja kaunis hyvänsä. Tyttöparka tuli huijatuksi. Zerlinana laulanut Tuuli Takala oli suorastaan loistava. Reipas naisihminen, joka sai lopulta tuoreen miehensäkin tajuamaan, ettei syytä mustasukkaisuuteen ollut. Onneksi Zerlinalla on tarpeeksi laulettavaa, tätä ääntä kuunteli mielikseen.

Donna Elviira (Helena Juntunen) tunteissaan hurja – englannin sana fierce on paljon kuvaavampi – on mielikuvissani ollut hiukan hössähtänyt akkaparka, mutta osoittautuikin olevan myötätuntoinen ja järkevä nainen, joka tosin ei ollut täydellinen hänkään. Mutta kuten sanottu, kukapa ei sellaisen viettelyksen edessä kuin Don Giovanni haluaisi uskoa valheisiin.

Myös Donna Anna (Gisela Stille), Don Ottavio (Tuomas Katajala) ja hurmaava Leporello (Tapani Plathan) ansaitsevat omat ylisanansa. Puhumattakaan Komtuurista, huikeasta Jaakko Ryhäsestä, jonka ääni soljuu kuin helminauhaa. Legenda saikin kenraalin muhkeimmat aplodit, tömistykset ja huudot.

Tänään Savonlinnassa on koettu Don Giovannin ensi-ilta. Onneksi olkoon te onnekkaat, jotka vaelsitte ihmisvirran mukana keskelle satua. Tässä sadussa paha saa palkkansa, senhän me tiedämme kaikki.

Don Giovanni Savonlinnan Oopperajuhlilla 2016:
Musiikinjohto:  John Storgårds
Ohjaus: Paul-Emile Fourny
Lavastus: Poppi Ranchetti
Puvut: Giovanna Fiorentini
Valaistuksen suunnittelu: Patrick Méeüs
Kuoron valmennus: Matti Hyökki