Sabaton on kiertänyt 18 vuotta, tehnyt tuhansia keikkoja ja useita levyjä, esiintynyt 50 eri maassa. Ja laulaa sodasta. Ei sodasta yleensä, vaan tietyistä sodista, tietyistä taisteluista.
No, aiheita ei Sabatonilta tule puuttumaan. Sotia on ollut paljon, taisteluja lukemattomia. Paljon laulettavaa.
Tietyssä mielessä Sabaton liittyy pitkään sotalaulujen laulajien ketjuun. Ensimmäinen sotalaulu, jonka suomalaiset lapset todennäköisesti oppivat, on laulu Oolannin sodasta. Sekin alkaa muistutuksella, että se Oolannin sota oli kauhia. Ja heti perään hurrataan. Turha kai mainita, että alakoululaisena Oolannin sotaa oli kiva laulaa. Reipas, duurivoittoinen ja iskevä.
Sabaton laulaa muun muassa ristiretkistä, viikinkien taisteluista, Talvisodasta. Sotasankareista, Simo Häyhästä ja Lauri Törnistä, husaareista ja samuraisotilaista. Ja ruotsalaisista pakanoista:
Laulujen sanoitukset pohjautuvat historiaan, todellisiin tapahtumiin. Olipa kyseessä kuinka ikivanhasta menneisyydestä hyvänsä.
We need a king to rule our land
Bruce is in command
It is the crown that's in his sight
And it's the reason we will fight
To attack, send them back
And then we'll see to Bruce's coronation
We are the Scots with pikes in hand
And we will die to claim our land
(Blood of Bannockburn/Sabaton)
Sabatonin esiintyminen Iron Maidenin lämppärinä viime kesänä Hämeenlinnan tapahtumapuistossa jätti minut hiukan kylmäksi. Vähän tylsä vaikutelma jäi, ehkä siksi että nuoruuden heavy metal -kunkku Iron Maiden ja Bruce Dickinson olivat päivän odotettuja päätähtiä. Jäähallin kattoa hipovalta istuimeltani katselin perjantaina illalla sotaa Sabatonin malliin. Epäilytti sota-aihe rocklyriikoissa, epäilytti nyt ylipäätään noin muutenkin. Ristiriitaisista ennakko-odotuksista huolimatta ei hullumpaa. Asiaan kuuluivat huikeat pyrot, kattoon asti hipovat tulenlieskat, savu ja pamahdukset, konekiväärin nakutus sekä valtavalta skriiniltä näytetyt videot. Mietittyä ja tehokasta. Illan settilista sisälsi sopivasti yllätyksiä, ja kuitenkin ennalta odotettuja tähtihetkiä. Viihdyttävää, vaikka jokainen pamaus säpsähdyttikin liki irti tuolilta.
Vaikuttavinta oli kuitenkin täyteen ahtautunut kenttä ja ilmaa hakkaava nyrkkimeri. Samassa tahdissa, yhtenä miehenä ja naisena. Bändillä puolestaan oli selvästi hauskaa lavalla. Pääosassa oli musiikki ja sanakruus, ei kuolema tai edes sota.
Sodasta ja kuolemasta laulaminen voisi olla ahdistavaa, surua ja tuskaa herättävää. Sen sijaan Sabaton loi iloisen ja innostuneen ilmapiirin valtavaan jäähalliin. Tuskinpa kukaan poistui konsertista huonolla mielellä. Sabatonia ei turhaan mainita power heavyn edustajaksi. Orkesteri selvästikin antaa poweria yleisölleen. Vaikutuksen teki Joakim Brodénin välitön ja vilpitön esiintyminen. Ulkonäön perusteella voisi kuvitella, että määritelmä "ylimielinen paska" olisi lähempänä totuutta. Mutta ei ole.
Hannes van Dahlin takoessa kannuja tankin päällä (jonka tykit oli muuten suunnattu suoraan yleisön yli!), Joakim Brodénin laulaessa ja vitsaillessa yllättäen sota ei ollutkaan pääasia. Se oli hyvä musa, yhdessä oleminen, yhteinen kokemus noiden ruotsalaisten pakanoiden seurassa. Ja tietenkin myös sankaruus, kunnia ja muut sellaiset miehiset välttämättömyydet.
Ja viihdyttäväähän heidän esiintymisensä oli. Kai sotalaulujen merkitys ja tarkoitus on alunperinkin ollut paitsi viihdyttää, vaikkakin myös muistuttaa jollain tasolla perusasioista.
Silti ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti, vaikka olisikin murrosikäisen pojan äiti ja illan laulujen aiheena sota. Ehkä onkin onni, että menneistä sodista ja sankareista vain lauletaan.
Sabaton on jo roudannut tankkinsa ja soittimensa seuraavaan kohteeseen. The Last Tour jatkuu halki Euroopan. Seuraavan kerran Sabatonin voi nähdä Suomessa Tuska-festivaalilla. Uskon, että moni suunnistaa sinne juuri siksi.
No, aiheita ei Sabatonilta tule puuttumaan. Sotia on ollut paljon, taisteluja lukemattomia. Paljon laulettavaa.
Tietyssä mielessä Sabaton liittyy pitkään sotalaulujen laulajien ketjuun. Ensimmäinen sotalaulu, jonka suomalaiset lapset todennäköisesti oppivat, on laulu Oolannin sodasta. Sekin alkaa muistutuksella, että se Oolannin sota oli kauhia. Ja heti perään hurrataan. Turha kai mainita, että alakoululaisena Oolannin sotaa oli kiva laulaa. Reipas, duurivoittoinen ja iskevä.
Sabaton laulaa muun muassa ristiretkistä, viikinkien taisteluista, Talvisodasta. Sotasankareista, Simo Häyhästä ja Lauri Törnistä, husaareista ja samuraisotilaista. Ja ruotsalaisista pakanoista:
Swedish Pagans, marching a shore
Forged in Valhalla by the hammer of Thor
Out from Asgaard, a viking ship sails
Forged in Valhalla by the hammer of Thor
Out from Asgaard, a viking ship sails
Never to turn back again
First to the battle
First to the feast
Destiny waiting,
No retreat,
Retreat!
First to the feast
Destiny waiting,
No retreat,
Retreat!
(Swedish Pagans/Sabaton)
Laulujen sanoitukset pohjautuvat historiaan, todellisiin tapahtumiin. Olipa kyseessä kuinka ikivanhasta menneisyydestä hyvänsä.
We need a king to rule our land
Bruce is in command
It is the crown that's in his sight
And it's the reason we will fight
To attack, send them back
And then we'll see to Bruce's coronation
We are the Scots with pikes in hand
And we will die to claim our land
(Blood of Bannockburn/Sabaton)
Sabatonin esiintyminen Iron Maidenin lämppärinä viime kesänä Hämeenlinnan tapahtumapuistossa jätti minut hiukan kylmäksi. Vähän tylsä vaikutelma jäi, ehkä siksi että nuoruuden heavy metal -kunkku Iron Maiden ja Bruce Dickinson olivat päivän odotettuja päätähtiä. Jäähallin kattoa hipovalta istuimeltani katselin perjantaina illalla sotaa Sabatonin malliin. Epäilytti sota-aihe rocklyriikoissa, epäilytti nyt ylipäätään noin muutenkin. Ristiriitaisista ennakko-odotuksista huolimatta ei hullumpaa. Asiaan kuuluivat huikeat pyrot, kattoon asti hipovat tulenlieskat, savu ja pamahdukset, konekiväärin nakutus sekä valtavalta skriiniltä näytetyt videot. Mietittyä ja tehokasta. Illan settilista sisälsi sopivasti yllätyksiä, ja kuitenkin ennalta odotettuja tähtihetkiä. Viihdyttävää, vaikka jokainen pamaus säpsähdyttikin liki irti tuolilta.
Vaikuttavinta oli kuitenkin täyteen ahtautunut kenttä ja ilmaa hakkaava nyrkkimeri. Samassa tahdissa, yhtenä miehenä ja naisena. Bändillä puolestaan oli selvästi hauskaa lavalla. Pääosassa oli musiikki ja sanakruus, ei kuolema tai edes sota.
Sodasta ja kuolemasta laulaminen voisi olla ahdistavaa, surua ja tuskaa herättävää. Sen sijaan Sabaton loi iloisen ja innostuneen ilmapiirin valtavaan jäähalliin. Tuskinpa kukaan poistui konsertista huonolla mielellä. Sabatonia ei turhaan mainita power heavyn edustajaksi. Orkesteri selvästikin antaa poweria yleisölleen. Vaikutuksen teki Joakim Brodénin välitön ja vilpitön esiintyminen. Ulkonäön perusteella voisi kuvitella, että määritelmä "ylimielinen paska" olisi lähempänä totuutta. Mutta ei ole.
Hannes van Dahlin takoessa kannuja tankin päällä (jonka tykit oli muuten suunnattu suoraan yleisön yli!), Joakim Brodénin laulaessa ja vitsaillessa yllättäen sota ei ollutkaan pääasia. Se oli hyvä musa, yhdessä oleminen, yhteinen kokemus noiden ruotsalaisten pakanoiden seurassa. Ja tietenkin myös sankaruus, kunnia ja muut sellaiset miehiset välttämättömyydet.
Ja viihdyttäväähän heidän esiintymisensä oli. Kai sotalaulujen merkitys ja tarkoitus on alunperinkin ollut paitsi viihdyttää, vaikkakin myös muistuttaa jollain tasolla perusasioista.
Silti ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti, vaikka olisikin murrosikäisen pojan äiti ja illan laulujen aiheena sota. Ehkä onkin onni, että menneistä sodista ja sankareista vain lauletaan.
Sabaton on jo roudannut tankkinsa ja soittimensa seuraavaan kohteeseen. The Last Tour jatkuu halki Euroopan. Seuraavan kerran Sabatonin voi nähdä Suomessa Tuska-festivaalilla. Uskon, että moni suunnistaa sinne juuri siksi.
Kommentit
Lähetä kommentti