Kylmä heinäkuun päivä on vaihtunut Savonlinnassa kylmäksi yöksi, ja Olavin linnasta purkautuu lähes täysi katsomollinen juuri Kullervon tarinaan eläytynyttä väkeä. Edessä kulkevat taitavat keskustella siitä, minkälaista Suomi-kuvaa Kullervo välittää kansainvälisille vieraille. Näin päättelen hampaideni kalinalta ja juoksuun yltyvältä kävelyvauhdiltani. Luihin asti hiipinyt kylmyys pakottaa hengästyttävään raviin.
Kylmä on Kullervon maailmakin. Hyvyyttä on varsin vähän ja senkin pahuus voittaa kuusi-nolla.
Miksi juuri Kullervon tarina on toiminut inspiraationa niin monelle taideteokselle? Myyttinen veljesviha vaatii tietenkin käsittelyä. Ja onhan se niin, että jos omat vastoinkäymiset tuntuvat kohtuuttomilta, aina muistetaan se joku, jolla menee vielä huonommin. Kullervolla nyt ainakin tuppasi menemään huonommin.
Kullervo on kaunis ja väkivahva, mutta silti onnettomuudet seuraavat häntä. Kosto ei ehkä ole ihan kaikkein paras mahdollinen lähtökohta elämälle, mutta Kullervolla se on.
Kullervo pystyy tuntemaan vain vihaa. Niin hän toteaa Sallisen Kullervon loppupuolella, kun saa kuulla koko perheensä kuolleen. Perheen, josta vain äiti jaksoi rakastaa lastaan ja lupasi itkeä tämän mahdollista kuolemaa.
Tiedämme, että varhaislapsuudella on suunnaton merkitys tunne-elämän kehittymisellä. Vanhemmat sanoittavat lapsensa tunteita niin kauan, että tämä itse oppii ne tunnistamaan.
Ehkäpä Kullervon äidillä ei ollut aikaa tuohon työhön, sillä selvästikään Kullervo ei aikuisenakaan osaa tuntea muuta kuin vihaa ja kostonhimoa. Hyvä muistutus siis meille, jotka omia poikiamme ja tyttöjämme luotsaamme maailmaan.
Wikipedian mukaan Kullervon tarina on alkujaan mahdollisesti inkeriläinen. Kun tiedämme, että Lönnroth toimitti kansanrunoja aika tavalla, olisi hauska lukea alkuperäisiä versioita Kullervosta. Oliko Kullervon elämä silkkaa pettymyksestä ja onnettomuudesta toiseen kulkemista? Onko häneen yhdistetty kaikki mahdolliset onnettomuudet, jotta muinaiset inkeriläiset ja suomalaiset olisivat voineet vertailla omaa elämäänsä tähän traagiseen hahmoon. Vain huomatakseen, että eihän tässä nyt ihan niin huonosti asiat kuitenkaan ole.
Alkuun tuntui oudolta seurata oopperaa, jonka kieli on oma äidinkieli. Jotenkin odotin enemmän kalevalaista poljentoa, ehkä juuri tarinan kalevalaisen taustan takia. Sävelkieli on kuitenkin varsin kaukana Kalevalasta ja lähenee sitä eniten kuoron osuuksissa. Ehkä juuri siksi kuoron osuus kasvaa oopperassa merkittäväksi. Kuoron osuuksissa välittyvät ne tunteet, jotka tuntuvat yleisössä asti.
Ja komeasti Savonlinnan oopperajuhlakuoro laulaakin. Suuri kuoro on vaikuttavaa kuunneltavaa niin pianoissa kuin forteissakin. Parasta on, että maallikkokin voi olla kuulevinaan jokaisen kuorolaulajan oman äänen soivan. Jos kaikki kuorot laulaisivat näin, saattaisinpa lähteä kuorokonserttiinkin joskus.
Kullervo on komea, suomalainen ooppera. Se sopii hyvin juhlistamaan Suomen juhlavuotta Savonlinnan oopperajuhlilla.
Toivoisin kuitenkin, että joskus sävellettäisiin suomalainen ooppera, jossa kävisi hyvin. Oopperoissahan ei yleensä käy, mutta Suomi voisi tässäkin olla edelläkävijä.
Aulis Sallisen ooppera Kullervo Savonlinnan oopperajuhlilla 2017
Musiikinjohto: Hannu Lintu
Ohjaus: Kari Heiskanen
Lavastus: Antti Mattila
Puvut: Riitta Anttonen-Palo
Valaistus: Ilkka Paloniemi
Kuoron valmennus: Matti Hyökki
 |
| Unton vaimo (Tiina Penttinen), Unto (Niklas Spångberg), Kullervo (Ville Rusanen) ja Kimmo (Dan Karlström). Kuva: Soila Puurtinen, Itä-Savo |
Miksi juuri Kullervon tarina on toiminut inspiraationa niin monelle taideteokselle? Myyttinen veljesviha vaatii tietenkin käsittelyä. Ja onhan se niin, että jos omat vastoinkäymiset tuntuvat kohtuuttomilta, aina muistetaan se joku, jolla menee vielä huonommin. Kullervolla nyt ainakin tuppasi menemään huonommin.
Kullervo on kaunis ja väkivahva, mutta silti onnettomuudet seuraavat häntä. Kosto ei ehkä ole ihan kaikkein paras mahdollinen lähtökohta elämälle, mutta Kullervolla se on.
Kullervo pystyy tuntemaan vain vihaa. Niin hän toteaa Sallisen Kullervon loppupuolella, kun saa kuulla koko perheensä kuolleen. Perheen, josta vain äiti jaksoi rakastaa lastaan ja lupasi itkeä tämän mahdollista kuolemaa.
 |
| Sokea laulaja (Birthe Wingren), tanssijat, Kullervo (Ville Rusanen) ja Kimmo (Dan Karlström). |
Tiedämme, että varhaislapsuudella on suunnaton merkitys tunne-elämän kehittymisellä. Vanhemmat sanoittavat lapsensa tunteita niin kauan, että tämä itse oppii ne tunnistamaan.
Ehkäpä Kullervon äidillä ei ollut aikaa tuohon työhön, sillä selvästikään Kullervo ei aikuisenakaan osaa tuntea muuta kuin vihaa ja kostonhimoa. Hyvä muistutus siis meille, jotka omia poikiamme ja tyttöjämme luotsaamme maailmaan.
 |
| Kimmo (Dan Karlström ), Kullervo (Ville Rusanen), Kalervo (Hannu Forsberg), Äiti (Johanna Rusanen-Kartano). Kuva: Soila Puurtinen, Itä-Savo |
Wikipedian mukaan Kullervon tarina on alkujaan mahdollisesti inkeriläinen. Kun tiedämme, että Lönnroth toimitti kansanrunoja aika tavalla, olisi hauska lukea alkuperäisiä versioita Kullervosta. Oliko Kullervon elämä silkkaa pettymyksestä ja onnettomuudesta toiseen kulkemista? Onko häneen yhdistetty kaikki mahdolliset onnettomuudet, jotta muinaiset inkeriläiset ja suomalaiset olisivat voineet vertailla omaa elämäänsä tähän traagiseen hahmoon. Vain huomatakseen, että eihän tässä nyt ihan niin huonosti asiat kuitenkaan ole.
Alkuun tuntui oudolta seurata oopperaa, jonka kieli on oma äidinkieli. Jotenkin odotin enemmän kalevalaista poljentoa, ehkä juuri tarinan kalevalaisen taustan takia. Sävelkieli on kuitenkin varsin kaukana Kalevalasta ja lähenee sitä eniten kuoron osuuksissa. Ehkä juuri siksi kuoron osuus kasvaa oopperassa merkittäväksi. Kuoron osuuksissa välittyvät ne tunteet, jotka tuntuvat yleisössä asti.
 |
| Kuoron osuudet olivat Kullervossa vaikuttavia. |
Ja komeasti Savonlinnan oopperajuhlakuoro laulaakin. Suuri kuoro on vaikuttavaa kuunneltavaa niin pianoissa kuin forteissakin. Parasta on, että maallikkokin voi olla kuulevinaan jokaisen kuorolaulajan oman äänen soivan. Jos kaikki kuorot laulaisivat näin, saattaisinpa lähteä kuorokonserttiinkin joskus.
Kullervo on komea, suomalainen ooppera. Se sopii hyvin juhlistamaan Suomen juhlavuotta Savonlinnan oopperajuhlilla.
Toivoisin kuitenkin, että joskus sävellettäisiin suomalainen ooppera, jossa kävisi hyvin. Oopperoissahan ei yleensä käy, mutta Suomi voisi tässäkin olla edelläkävijä.
Aulis Sallisen ooppera Kullervo Savonlinnan oopperajuhlilla 2017
Musiikinjohto: Hannu Lintu
Ohjaus: Kari Heiskanen
Lavastus: Antti Mattila
Puvut: Riitta Anttonen-Palo
Valaistus: Ilkka Paloniemi
Kuoron valmennus: Matti Hyökki
Esitykset:
8.7. (ensi-ilta), 12.7., 17.7.2017 klo 19
Esityskieli suomi.
Tekstitys suomeksi ja englanniksi.
Esityksen kokonaiskesto noin 3 tuntia. Yksi väliaika.
(I näytös n. 1 t 25 min., väliaika 30 min., II näytös n. 1 t 10 min).
8.7. (ensi-ilta), 12.7., 17.7.2017 klo 19
Esityskieli suomi.
Tekstitys suomeksi ja englanniksi.
Esityksen kokonaiskesto noin 3 tuntia. Yksi väliaika.
(I näytös n. 1 t 25 min., väliaika 30 min., II näytös n. 1 t 10 min).
Rooleissa mm.:
Ville Rusanen (Kullervo), Dan Karlström (Kimmo), Johanna Rusanen-Kartano (Äiti), Hannu Forsberg (Kalervo), Sanna Matinniemi (Sisar), Niina Keitel (Sepän nuori vaimo), Petri Bäckström (Metsästäjä), Niklas Spångberg (Unto), Tiina Penttinen (Unton vaimo), Birthe Wingren (Sokea laulaja), Johann Tilli (Tiera), Lasse Penttinen (1. mies), Markus Suihkonen (2. mies), Olavi Merikanto, Eliel Banasik (Nuori Kullervo), Nea Kuuramaa, Sonja Putkonen (Ainikki).
Ville Rusanen (Kullervo), Dan Karlström (Kimmo), Johanna Rusanen-Kartano (Äiti), Hannu Forsberg (Kalervo), Sanna Matinniemi (Sisar), Niina Keitel (Sepän nuori vaimo), Petri Bäckström (Metsästäjä), Niklas Spångberg (Unto), Tiina Penttinen (Unton vaimo), Birthe Wingren (Sokea laulaja), Johann Tilli (Tiera), Lasse Penttinen (1. mies), Markus Suihkonen (2. mies), Olavi Merikanto, Eliel Banasik (Nuori Kullervo), Nea Kuuramaa, Sonja Putkonen (Ainikki).
Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri
Savonlinnan Oopperajuhlakuoro
Savonlinnan Oopperajuhlakuoro
Kommentit
Lähetä kommentti