Olavin linna on mitä mainioin paikka rakentaa satu ja elää se. Lavastaja Mark Väisänen on luonut sadunomaiset, ihanan eksoottiset puitteet Mozartin Ryöstö Seraljista -oopperalle. Kiviselle seinälle projisoidut liikkuvat elementit vahvistivat sadunhohtoista eksotiikkaa.
Ryöstö Seraljista kuuluu niihin oopperoihin, joissa ei mezzosopraanolle ole laulettavaa. Niinpä istahdin ensi-illassa tuolilleni sillä mielellä, että tästähän en mitään tiedä ennakkoon. Ei mennyt kauaa, kun ensimmäinen tuttu sävelmä yllätti. Osminin ihana aaria, Wer ein Liebchen hat Gefunden on tuttuakin tutumpi, vaikka en muistakaan kenenkään meidän lauluporukastamme sitä laulaneen. Bassoja kun on ryhmässämme ollut vain kaksi, eikä kumpikaan enää käy aktiivisesti harjoituksissa.
Oopperan alku onkin miesäänien juhlaa. Ensi-illassa Tuomas Katajala syttyi kuitenkin täyteen loistoonsa vasta väliajan jälkeen ja saikin ansaitsemansa bravo-huudot. Jyrki Korhosen ääni soi kauniisti Osminin ensimmäisessä aariassa, mutta alimmat äänet jäivät orkesterin alle.
Helsingin Sanomien kriitikko Hannu-Ilari Lampila kaipasi Ryöstöön Seraljista kiihkoa ja iskevyyttä. Tässä kohtaa olen hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta en osoittaisi sormellani ohjaajaa, sillä Katariina Lahti oli tehnyt kelpo työtä. Ei ole ensimmäinen ooppera, jonka kohdalla tekee mieli hihkaista esittäjille, että hiukan enemmän. Mutta tunnetta tekemiseen ei tulee lisäämällä näyttelemistä.
Suomesta on ilmeisesti aina lähdetty Saksaan opiskelemaan laulua ja suomalaisia laulajia kiinnitetään saksalaisiin oopperataloihin. Oopperajuhlien vierailuesityksien historiasta ja merkityksestä kertovassa artikkelissa musiikkilehti Rondon päätoimittaja Harri Kuusisaari toteaa: "Italialaisten vierailijoiden bel canto -tarjonta on ollut erityisen tärkeä, koska näitä teoksia ei Suomessa juuri näe eikä kuule, ainakaan autenttisilla aromeilla ryyditettynä."
Autenttisia bel canto -aromien taitajia suomalaisissakin laulajissa on, mutta jostain syystä saksalaisen koulukunnan laulajat näyttävät olevan enemmistönä. Bel canto -laulajien äänessä kiihkoa ja iskevyyttä on, ja se tulee jo ihan laulutavasta. Onko ohjaajan tehtävä edes tuoda tunteita esiin, sillä tunteethan on kirjoitettu musiikkiin? Ja Mozartille on ominaista juuri tunteikkuus.
Ryöstössä yksi hienoimmista hetkistä oli kun Konstanze, ensi-illassa Hulkar Sabirova astui lavalle ja alkoi laulaa. Yleisön läpi kulki selkeästi sähkövirta, sillä Hulkarin ääni tuntui ja resonoi yleisössä asti.
Lisää ilahduttavia hetkiä oli luvassa, kun Blonde lauloi aariansa Welche Wonne, welche Lust. Tutun aarian kuuleminen on kuin tapaisi vanhan ystävän, ja alkaa kaivata niitä ystäviä, jotka aariaa ovat laulaneet.
Oikeiden kokonaisten oopperoiden näkeminen on harrastajalaulajalle tärkeä asia. Oopperasta kun harjoitellaan yleensä vain muutamia aarioita tai ensembleja, kokonaisuus jää libreton tutkimisen varaan. Ja kuinka paljon enemmän oppiikaan eläytymällä oopperaan.
Sadunomaisuus oli Savonlinnan uustuotannosta parasta. Satuun johdatteli satamaan lipuva laiva, huojuvat palmupuut ja taustalla kulkevat eläimet. Cosmin Ifrim Pedrillona tavoitti hiukan sitä kiihkoa, jota Lampinenkin kaipasi. Tuomas Katajala oli valkoisissa herrasmiehen vaatteissaan kuin suoraan Brideshead Revisitedin kuvauksista.
Aamupäivän Rigoletton kenraalin synkistä ja tunteikkaista vesistä illalla suoraan Ryöstöön Seraljista pyörteisiin teki perjantaista kesän kohokohdan. Ja sai huokaamaan, että kunpa voisi viettää Savonlinnassa koko kesän ja istua katsomassa jokaisen oopperanäytöksen!
Ohjaus: Katariina Lahti
Lavastus: Mark Väisänen
Puvut: Erika Turunen
Valaistus: Jussi Kamunen
Videosuunnittelu: Jenni Valorinta
Äänisuunnittelu: Johanna Storm
Koreografia: Lotta Kuusisto
Kuoron valmennus: Matti Hyökki
 |
| Ryöstö Seraljin sadunomainen lavastus liikkuvine eläinhahmoineen loi taitavasti tunteen siitä, että nyt ollaan jossain lämpimässä, eksoottisessa paikassa. Kuva: Soila Puurtinen, Itä-Savo |
Ryöstö Seraljista kuuluu niihin oopperoihin, joissa ei mezzosopraanolle ole laulettavaa. Niinpä istahdin ensi-illassa tuolilleni sillä mielellä, että tästähän en mitään tiedä ennakkoon. Ei mennyt kauaa, kun ensimmäinen tuttu sävelmä yllätti. Osminin ihana aaria, Wer ein Liebchen hat Gefunden on tuttuakin tutumpi, vaikka en muistakaan kenenkään meidän lauluporukastamme sitä laulaneen. Bassoja kun on ryhmässämme ollut vain kaksi, eikä kumpikaan enää käy aktiivisesti harjoituksissa.
 |
| Belmonte (Tuomas Katajala), Perdillo (Cosmin Ifrim) ja Osmin (Jyrki Korhonen). |
Helsingin Sanomien kriitikko Hannu-Ilari Lampila kaipasi Ryöstöön Seraljista kiihkoa ja iskevyyttä. Tässä kohtaa olen hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta en osoittaisi sormellani ohjaajaa, sillä Katariina Lahti oli tehnyt kelpo työtä. Ei ole ensimmäinen ooppera, jonka kohdalla tekee mieli hihkaista esittäjille, että hiukan enemmän. Mutta tunnetta tekemiseen ei tulee lisäämällä näyttelemistä.
Suomesta on ilmeisesti aina lähdetty Saksaan opiskelemaan laulua ja suomalaisia laulajia kiinnitetään saksalaisiin oopperataloihin. Oopperajuhlien vierailuesityksien historiasta ja merkityksestä kertovassa artikkelissa musiikkilehti Rondon päätoimittaja Harri Kuusisaari toteaa: "Italialaisten vierailijoiden bel canto -tarjonta on ollut erityisen tärkeä, koska näitä teoksia ei Suomessa juuri näe eikä kuule, ainakaan autenttisilla aromeilla ryyditettynä."
 |
| Blonde (Lucrezia Dei) ja Constante (Hulkar Sabirova). Kuva: Soila Puurtinen, Itä-Savo |
Autenttisia bel canto -aromien taitajia suomalaisissakin laulajissa on, mutta jostain syystä saksalaisen koulukunnan laulajat näyttävät olevan enemmistönä. Bel canto -laulajien äänessä kiihkoa ja iskevyyttä on, ja se tulee jo ihan laulutavasta. Onko ohjaajan tehtävä edes tuoda tunteita esiin, sillä tunteethan on kirjoitettu musiikkiin? Ja Mozartille on ominaista juuri tunteikkuus.
Ryöstössä yksi hienoimmista hetkistä oli kun Konstanze, ensi-illassa Hulkar Sabirova astui lavalle ja alkoi laulaa. Yleisön läpi kulki selkeästi sähkövirta, sillä Hulkarin ääni tuntui ja resonoi yleisössä asti.
 |
| Blonde (Lucrezia Dei) ja Osmin (Jyrki Korhonen) kinastelevat kuin vanha aviopari. Kuva: Soila Puurtinen, Itä-Savo |
Lisää ilahduttavia hetkiä oli luvassa, kun Blonde lauloi aariansa Welche Wonne, welche Lust. Tutun aarian kuuleminen on kuin tapaisi vanhan ystävän, ja alkaa kaivata niitä ystäviä, jotka aariaa ovat laulaneet.
Oikeiden kokonaisten oopperoiden näkeminen on harrastajalaulajalle tärkeä asia. Oopperasta kun harjoitellaan yleensä vain muutamia aarioita tai ensembleja, kokonaisuus jää libreton tutkimisen varaan. Ja kuinka paljon enemmän oppiikaan eläytymällä oopperaan.
 |
|
Sebastian Wirnitzer (Selim Pašša), kuva: Soila Puurtinen, Itä-Savo
|
Sadunomaisuus oli Savonlinnan uustuotannosta parasta. Satuun johdatteli satamaan lipuva laiva, huojuvat palmupuut ja taustalla kulkevat eläimet. Cosmin Ifrim Pedrillona tavoitti hiukan sitä kiihkoa, jota Lampinenkin kaipasi. Tuomas Katajala oli valkoisissa herrasmiehen vaatteissaan kuin suoraan Brideshead Revisitedin kuvauksista.
Aamupäivän Rigoletton kenraalin synkistä ja tunteikkaista vesistä illalla suoraan Ryöstöön Seraljista pyörteisiin teki perjantaista kesän kohokohdan. Ja sai huokaamaan, että kunpa voisi viettää Savonlinnassa koko kesän ja istua katsomassa jokaisen oopperanäytöksen!
Wolfgang Amadeus Mozartin Ryöstö Seraljista (Die Entführung aus Seralji) Savonlinnan Oopperajuhlilla 2017
Musiikinjohto: Christoph AltstaedtOhjaus: Katariina Lahti
Lavastus: Mark Väisänen
Puvut: Erika Turunen
Valaistus: Jussi Kamunen
Videosuunnittelu: Jenni Valorinta
Äänisuunnittelu: Johanna Storm
Koreografia: Lotta Kuusisto
Kuoron valmennus: Matti Hyökki
Esitykset:
7.7. (ensi-ilta)
11.7., 14.7., 19.7., 21.7.2017 klo 19
7.7. (ensi-ilta)
11.7., 14.7., 19.7., 21.7.2017 klo 19
Esityskieli saksa.
Tekstitys suomeksi ja englanniksi.
Esityksen kokonaiskesto noin 3 tuntia 15 minuuttia. Yksi väliaika.
(I näytös & toinen näytös ”Marter aller arten...” -aarian jälkeen n. 1 t 25 min., väliaika 30 min., II näytös loppuun ja III näytös n. 1 t 15 min.)
Tekstitys suomeksi ja englanniksi.
Esityksen kokonaiskesto noin 3 tuntia 15 minuuttia. Yksi väliaika.
(I näytös & toinen näytös ”Marter aller arten...” -aarian jälkeen n. 1 t 25 min., väliaika 30 min., II näytös loppuun ja III näytös n. 1 t 15 min.)
Rooleissa mm.:
Sebastian Wirnitzer (Selim),
Hulkar Sabirova 7.7., 11.7., 19.7. / Mirella Bunoaica 14.7., 21.7. (Konstanze),
Lucrezia Drei 7.7., 14.7., 21.7./Claire de Sévigné 11.7., 19.7. (Blonde),
Tuomas Katajala 7.7., 14.7., 21.7./Jussi Myllys 11.7., 19.7. (Belmonte),
Cosmin Ifrim 7.7., 14.7., 21.7./Jonathan Winell 11.7., 19.7. (Pedrillo),
Jyrki Korhonen 7.7., 14.7., 21.7./Petri Lindroos 11.7., 19.7. (Osmin).
Sebastian Wirnitzer (Selim),
Hulkar Sabirova 7.7., 11.7., 19.7. / Mirella Bunoaica 14.7., 21.7. (Konstanze),
Lucrezia Drei 7.7., 14.7., 21.7./Claire de Sévigné 11.7., 19.7. (Blonde),
Tuomas Katajala 7.7., 14.7., 21.7./Jussi Myllys 11.7., 19.7. (Belmonte),
Cosmin Ifrim 7.7., 14.7., 21.7./Jonathan Winell 11.7., 19.7. (Pedrillo),
Jyrki Korhonen 7.7., 14.7., 21.7./Petri Lindroos 11.7., 19.7. (Osmin).
Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri
Savonlinnan Oopperajuhlakuoro
Savonlinnan Oopperajuhlakuoro
Kommentit
Lähetä kommentti