Suuren Kurpitsan kustantaja, Pauli Kallio lähestyi viime vuoden puolella toiveella, jotta saisinko palstatilaa Suvi Ermilän sarjakuvalle Hauho. No, järjestyihän sitä ainakin Hauhon Joulusta ja omasta verkkolehdestäni Lammille.fi.
Suvi Ermilän sarjakuvaa voi tilata kustantajalta. Lisäksi sitä myydään myös Hauho-Seuran toimesta. Kannattaa ottaa yhteyttä Hauho-Seuraan.
Koska olen putkiaivoinen toimittaja, tajusin vasta nyt, että Kulttuurikyttähän lukee myös sarjakuvia. Sarjakuvien maailmaan tutustuttivat kotipuolessa Rip Kirby ja Fantom, joiden seikkailut erityisesti viehättivät esiteini-ikäistä itseäni. Aku Ankkaa tietenkin tavattiin joka keskiviikko. Vasta opiskeluaikana sitten löytyivät Hugo Pratt ja Enki Bilal, Comés ja muut.
Ehkä tämän esipuheen on tarkoitus vakuuttaa lukija siitä, että kyllä, kyllä ooppera-addikti voi kirjoittaa myös sarjakuvasta. No joo. Mutta seuraavalla tavalla kirjoittelin Hauhon Jouluun:
Suvi Ermilä, Hauho. Suuri Kurpitsa 2017, Tampere.
Suvi Ermilän esikoissarjakuva kertoo suomalaisesta mökkielämästä. Kesämökki on suvun kokoontumispaikka, jonne tullaan viettämään aikaa yhdessä. Ilmassa on odotuksia ja toiveita.
Aivan kuten nuoret oriit viedään kesäksi saareen sosiaalistumaan ja löytämään paikkansa toisten hevosten joukossa, kokoontuu suku mökille mittauttamaan suhteita toisiinsa. Sukulaiset eivät ehkä ole tavanneet toisiaan vähään aikaan, tai sitten nähdään usein mutta harvoin ollaan pitempään yhdessä.
Jokaisella on oma tapansa olla osa yhteisöä ja reagoida toisiin ihmisiin. Tunteet nousevat pintaan, ja niitä näytetään eri tavoin. Suhteissa tapahtuu kehitystä, väliin ollaan riidoissa, sitten hyvitellään ja ollaan entistä parempia kavereita.
Anopin saapuminen kiristää tunnelmaa, ilmaan singahtelee vaatimuksia menestymisestä ja vertailua toisten oletettuun menestykseen. Äiti kääntää alkavan riitelyn kahvin juonniksi, veljekset nyrkkitappeluksi.
Hevosten olemassaolo häilyy taustalla, niitä katsellaan kiikareilla ja soudetaan saareen katsomaan lähempää. Ihmiset asettavat myös toisilleen hienoisia vaatimuksia. Tyttölapsen nyt tulisi ainakin laittaa vaatteita päälleen.
Vuorosanoja sarjakuvassa on varsin vähän, henkilöt puhuvat katseilla ja teoilla. Olettamukset leijuvat vahvoina ilmassa, mutta maistuuhan se saunakalja tädillekin. Lopulta tärkeintä on, että ollaan yhdessä.
Hienovarainen ja viitteellinen sarjakuva nostaa esiin vahvoja tunteita, joihin on helppo samastua. Monella kesämökillä varmasti on eletty vastaavanlaisia hetkiä, koettu samanlaisia tunnelmia. Sarjakuvassa hevoset ovat lähes myyttinen elementti, jonka läsnäolosta kaikki mökillä ovat tietoisia. Lopulta aivan konkreettisesti.
Täytyy tunnustaa, että ihan täytyi kaivaa esiin Heli Karttusen juttu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten näköislehtiarkistosta. Sarjakuvan alussa nimittäin siteerataan Karttusen juttua Särkisaaren orilaitumesta.
Kannattaa lukea. Arkitodellisuuteen pohjaava juttu asettaa asioita mittasuhteisiinsa. Auttaa kouriintuntuvalla tavalla erottamaan faktan fiktiosta. Ehkä tällaista apua tarvitaan juuri siksi, että sarjakuva tuntuu aidolta, eletyltä elämältä. Faktan ja fiktion raja hämärtyy.
Hauho on tunnettu mökkipitäjä. Tunnettu ja paljon toistettu fakta on, että kesäasukkaiden myötä pitäjän asukasluku kolminkertaistuu. Suvi Ermilän Hauho on kurkistus näiden kesämökkien elämään. Sen luettuaan voi todeta, että ihan samanlaistahan niillä muilla on kuin meillä. Orisaaren lähistöllä tai muualla.
Jotain tavoittamatontahan kai ihmisellä on taipumus aina hapuilla. Ehkäpä tyytyväisyys kuitenkin kumpuaa taidosta elää hetkessä.
Susanna Mattila
Suvi Ermilän sarjakuvaa voi tilata kustantajalta. Lisäksi sitä myydään myös Hauho-Seuran toimesta. Kannattaa ottaa yhteyttä Hauho-Seuraan.
Kommentit
Lähetä kommentti