Takaisin juurille ja kohti valoa

Hämeenlinnan Taiteilijaseuran näyttely on paluuta juurille. Seuran alkujuuret ovat hiilikerhossa, ryhmässä hämeenlinnalaistaiteilijoita, jotka 1940-luvulla alkoivat kokoontua taiteilijoiden kodeissa piirtämään hiilellä. Tapa ja perinne on säilynyt näihin päiviin.
Näyttelyn tiedotteessa tähdennetään, että kyseessä ei kuitenkaan ole perinteinen piirustusnäyttely. Näyttely on nykytaidenäyttely, jonka teoksissa aihetta lähestytään eri näkökulmista monia tekniikoita hyväksi käyttäen.
Ei tarvitse olla taiteen asiantuntija, kun jo näkee miten viiva on läsnä jokaisessa maalauksessa ja veistoksessa. Sehän on kaiken perusta, vaikka taiteilija ei luonnostelisikaan piirtämällä, kyllä se viiva sieltä teoksesta löytyy.
Näyttelyn avajaisissa paras asia on, että taiteilijat ovat itse paikalla. Hyvällä lykyllä heitä ehtii hiukan jututtaa tai pääsee ohi mennen kuulemaan teoksiin liittyviä tarinoita. Pääsin kuulemaan, miten Olli Larjon näyttävä They Have Seen The Light tuli valmiiksi.
Olli Larjo, They Have Seen The Light, 2018

Olli Larjon They Have Seen The Light on ollut tekeillä neljä vuotta. Valmistumaan se alkoi, kun Larjo kuunteli työhuoneellaan Jake Nymanin radio-ohjelmaa, joissa Nyman soittaa vanhoja biisejä. The Night They Drove Old Dixie Townia kuunnellessa kuvat alkoivat kulkea Larjon mielessä.
– Tämähän on pakolaisteemainen tämä teos, alusta loppuun. Se miten ymmärsin sen vanhan biisin sanat, se kertoi porukasta joka viimeisillä voimillaan, puolikuolleina, peloissaan, kylmissään, nälkäisinä ja janoisina tulee metsän reunaan ja näkee kylän, jossa on juhlat. Juhlissa on bändi soittamassa, tälle rääsyläisten joukolle tarjotaan ruokaa, juomaa, lämpöä ja kaikkea sitä mitä ihminen tarvitsee ollakseen ihminen. Ja niin tuomitut tulevat pelastetuiksi, hän kertoi.
Kukka Pitkänen, Hajoavaa, 2018.
Ehkä hämmästyttävin teos näyttelyssä on Kukka Pitkäsen Hajoavaa. Arvoituksellisesti vain toinen pää yhdeksänmetrisestä paperista on saanut viivoja itseensä. Pitkänen kertoi tavoitteena olleen kymmenen metriä pitkä teos, mutta yksi metri piti jättää tilanpuutteen vuoksi pois.
Ja arvoituskin ratkesi: Pitkänen aikoo seuraavan kahden kuukauden aikana piirtää teoksen valmiiksi. Työn etenemistä saa käydä katsomassa vaikka päivittäin.
– Lähtökohtana on todellinen paikka Ahveniston järven rannassa. En tiedä vielä mitä tähän työhön tulee muuta, sen näkee kun työ jatkuu, hän kertoi.
Pitkäsellä on tapana piirtää kaistale kerrallaan, ylhäältä alas, jottei käsi sotke piirrosjälkeä.
– Olen pitkään pyöritellyt mielessäni ajatusta juurista, ja tässä ne juuret nyt sitten ovat.
Suurikokoinen työ on Pitkäselle ensimmäinen tämän mittaluokan työ. Hän kertoo valinneensa tekniikaksi nimenomaan lyijykynän.
– Lyijykynällä työskentely on meditatiivista, hän sanoo.
Kaija Vuolas (Minttu Saarinen) ja Heikki Sirkkola, saksofoni esittivät Taiteilijaseuran tervehdyksenä performanssin. Taustalla Eira Lähteisen hiilipiirroksia.
Hämeenlinnan Taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlanäyttely Viiva on yllättävä ja riemastuttavakin. Anne Vilkunan pupuset karkaavat kehysten ulkopuolelle ja pakeneva on Minni Pearlmaninkin hahmo työssä Give it to me.
Yhteisnäyttelylle ominaisesti mukana on jokaiselle jotain. Tasokkaasti, kauniisti ja iloisesti yhdessä, jokaiselle oma suosikki löydettäväksi. Kannattaa mennä tutustumaan jo pelkästään nähdäkseen, miten Kukka Pitkäsen työ edistyy.

Hämeenlinnan Taitelijaseura 70-vuotisjuhlanäyttely Viiva Hämeenlinnan Taidemuseossa 23.3.–13.5.2018. Kokonaisuuden on kuratoinut taidehistorioitsija Kati Kivinen. Mukana on teoksia kaikkiaan 16 jäsentaiteilijalta.

Näyttelyn taiteilijat: Piela Auvinen, Anna-Kaisa Haanaho, Pirjo Heino, Anni Honkajuuri, Heli Huotala, Ismo Hyvärinen, Olli Larjo, Piia Lieste, Eira Lähteinen, Hannele Parviainen, Mimmi Pearlman, Kukka Pitkänen, Minttu Saarinen, Katri Stenberg, Jukka Teittinen, Anne Vilkuna.

Kommentit