Uusi lehti on ensimmäinen naivistinen muraali

Naivismi on ylittämässä perinteisiä ja totuttuja rajojaan, ja on jo hypännyt ulos kehyksistään. Suomen ensimmäinen naivistinen muraali, Petra Heikkilän Uusi lehti on valmistunut Iittalan hyvinvointikeskus Sauvolaan.

Muraali on lähtölaukaus Iittalan naivismipolulle, jonka jatkoa odotetaan Iittalan rautatieaseman seisakkeelle.

– Tämän jälkeen on tarkoitus vuosi vuodelta rakentaa naivistista ulkoilmanäyttelyä eli naivismipolkua Iittalaan, kertoo säätiön asiamies Ulla Heinonen.

Sauvolan muraali Uusi lehti valmistumassa. Kuva: Ulla Heinonen

Kehyksistä ulos

Naivistit Iittalassa -näyttelyn kuraattori Hannu Castrénin mukaan naivismi on tähän asti pysynyt varsin tiukasti omissa, suorakaiteen muotoisissa kehyksissään. Korkeintaan se on lähtenyt rönsyilemään yksityisessä tilassa, kuten naivismin suuren nimen, Enni Idin mökissä Padasjoella.

– Nyt kun muraalit ovat vuoden kahden sisällä tulleet suosituiksi ympäri Suomea, oli tärkeää että Iittala lähti mukaan. Muraali toteutettiin vieläpä ilman mieletöntä byrokratiaa, Castrén toteaa.

Castrénin toivomus on, että naivismi alkaisi näkyä myös Iittalassa yleisemminkin. Esimerkiksi puistojen istutuksien suunnittelussa.

Petra Heikkilä oli Castrénin mukaan varsin luonteva valinta muraalin tekijäksi. Petran nimen noustua esiin tekijää ei tarvinnut toista kertaa pohtia. Heikkilän töistä näkee Castrénin mukaan, että ne toimivat myös suuressa koossa.

– Petran maalauksista nousee se, että aiheen voi esittää toisessakin foorumissa. Lisäksi Petra kykenee asennoitumaan uuteen tekniikkaan ja jo opettajataustansa vuoksi on tottunut ratkaisemaan ongelmia ja keksimään ja kehittelemään asioita, Castrén toteaa.

Uusi lehti kääntyy

Petra Heikkilä kertoo aiheen muraaliin löytyneen sekä rakennuksen nimestä että sen käyttötarkoituksesta. Sauvola-nimestä Heikkilälle tuli mieleen sauva. Toisaalta rakennus on suunniteltu paikaksi, jossa eri sukupolvet kohtaavat.

– Yleensä löydän aiheeni sanaleikkien kautta. Sauvahan on tuen symboli. Ja kun on useamman sukupolven kohtauspaikasta kyse, tarvitaan vanha ja nuori samaan kuvaan. Ison karhun harlekiinihaalarillekin on syynsä. Sirkusaihe on hyvin vahvasti naivistista kuvastoa, ja edustaa hyvinvointia ja iloa, Heikkilä selvittää.

Maalauksessa vanhemman karhun kädessä on sauva, joka versoo uusia lehtiä. Pienemmällä karhulla on kädessään puolestaan kirja, josta voi käännellä uusia lehtiä – Sauvolassa on myös kirjasto. Molemmat vertauskuvana uuden lehden kääntämiselle, jonka edessä Iittala ja naivismillakin hyvinvointikeskuksen valmistumisen ja muraalin myötä on.

Kuva: Ulla Heinonen

Uusi koko tuntuu hauskalta

Muraalin tekeminen on Petran mielestä ollut hauskaa, kättä on saanut pyöritellä laajemmalla kaarella kuin aikaisemmissa töissä. Yleensä hänen maalauksensa ovat korkeintaan metrin levyisiä ja voivat toisaalta olla hyvinkin pieniä, postikortin kokoisia.

Oman jännitysmomenttinsa on antanut kesä vaihtelevine säineen, mutta onneksi sateettomia päiviä on ollut sopivasti. Työtään Petra on tehnyt rinta rinnan rakennustyömiesten kanssa, sillä hyvinvointikeskus on vasta valmistumassa ja otetaan käyttöön syksyllä.

– Siihen aikaan olen todennäköisesti synnyttämässä, mutta rakennusfirma oli todella kiltti ja otti minut tekemään tätä rinnakkain rakennusmiesten kanssa. Myöhemmin se olisi ollut jo vähän hankalampaa, hän sanoo.

Kiviseinämaalilla kestävää taidetta

Tamperelainen Petra Heikkilä on syntynyt Forssassa ja kasvanut Forssan kupeessa Tammelassa. Hän uskoo, että asuinpaikallakin mutta erityisesti oman perheen kiinnostuksella on merkitystä sille, minkälaisen suhde taiteeseen ihmiselle kasvaa.

– Omat vanhempani ovat hyvin kiinnostuneita taiteesta, isäni esimerkiksi keräilee ex libriksiä. Naivistisia maalauksiakin on lapsuudenkodin seinällä ollut virikkeitä antamassa niin kauan kuin muistan. Äitini puolestaan on taitava kirjoittamaan, sieltä varmaan innostus sanaleikkeihinkin tulee. Forssan kuvataidekoululla on myös iso rooli, olen siellä ollut oppilaana ja opettajana myöhemmin mukana, kuvataideopettajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut Petra kertoo.

Viime vuosina Petra on opettanut Valkeakosken kuvataide- ja käsityökoulussa. Iittalan naivistinäyttelyissä Petra on vieraillut vanhempineen teini-ikäisestä asti. Kesästä 2006 lähtien hän on ollut mukana näyttelyssä myös taiteilijana.

Hyvinvointikeskus Sauvolan muraalin maalit Petra valitsi siten, että ne kestävät aikaa ja sääolosuhteiden vaihteluja.

– Käytin muraalissa kiviseinälle tarkoitettuja julkisivumaaleja ja ulkomaalien värikarttaa, joten uskon, että värit säilyvät hyvin.

Koska värien kestävyys oli etusijalla, hän joutui hieman antamaan periksi niiden kirkkaudessa.

– Vaikka yleensä käytän mehukkaampia värejä, on maalaustyyli ja käsiala kuitenkin minun, Heikkilä toteaa.

Kuva: Ulla Heinonen

Julkinen taide kiinnittää ja luo muistikuvia

Kuvanveistäjä Marjukka Korhonen toteaa, julkinen taide toteutuu yleensä hyvin hitaasti. Kunnallisessa päätöksenteossa on noudatettava protokollaa kaavoitusvaiheesta tonttikauppojen kautta rakentamiseen.

– Muraalit ovat ihastuttavia, sillä ne toteutuvat nopeasti ja muuttavat katukuvaa ratkaisevasti, hän sanoo.

Korhonen vetää Riihimäen kaupungin yhteiskuntataitelijahanketta, jonka tarkoituksena on saada taiteilijat mukaan jo kaavoitusvaiheessa suunnittelemaan julkisia taideteoksia. Hanke toteutetaan Helsinki-Tampere -akselin kunnissa ja kaupungeissa.

– Suomessa prosenttitaideajatus ei ole kovin hyvin toteutunut, sillä Suomesta puuttuu osaamista taiteen yhdistämisessä suunnittelu- ja rakennushankkeisiin. Ruotsissa kunnissa työskentelee taiteilijoita kaupunkien palveluksessa, joiden tehtävänä on tuottaa julkisia taideteoksia, hän vertaa.

Hämeenlinnasta on mukana Asemanranta ja Iittala. Hankkeessa suunnitellaan parhaillaan yhteistyössä Liikenneviraston kanssa asemaseisakkeen ympäristöön seuraavaa etappia naivismipolkuun. Korhosen mukaan, tavoitteena on luoda sellainen taideteos, että Iittalaan saapuminen on saapuminen naivisimin kotiin.

– Taide kiinnittää ihmisiä paikkaan ja luo muistikuvia. Taideteokselle ei ole rajoja, se voi olla väliaikasta, pysyvää tai vaikkapa tapahtuma, Korhonen kuvailee.

– Hienoa, että Iittalassa on saatu naivismipolku alkuun muraalilla ja sille saatiin erinomainen tekijä.

Susanna Mattila

Juttu on kirjoitettu Naivistit Iittalassa -säätiölle ja julkaistu säätiön omissa kanavissa syksyllä 2017.